Aloitimme kiertämisen Länsi-Lapissa kesällä 2015. Tulimme Kilpisjärveltä, kohti etelää: Ropinsalmi, Raattama, Ylläsjärvi, Jauhojärvi, Kallo, Venejärvi, Pakisjärvi… Jatkoimme keväällä 2016 Itä-Lapissa: Posio, Savukoski, Pelkosenniemi, Kairala… Ja elokuussa Keski-Lapissa, Kierinki, Uhtua, Niesi, Seipäjärvi… Vuonna 2017 oli vuorossa Pohjois-Lappi: Utsjoki, Vetsikko, Sevettijärvi…Vuonna 2018 siirryimme Tornionjoen tuolle puolen eli Meänmaalle: Aapua, Parkalombolo, Kangos, Kassa…Vuosina 2023-24 olemme kiertäneet Pohjois-Norjassa etsien suomensukuisia ihmisiä paikkakunnilta Båtsfjord, Austertana, Golnes, Annijoki, Pykeijä, Kallijoki, Kongsfjord ja Skogvann.
Pieni kuvaus Niesistä elokuun 25. 2016: ”Ovat lapset häneltä maailmaan lähteneet… yhä viettää iltaansa hän haaveillen, keralla muistojen…” Titta tanssii Orvokin toivomaan kappaleeseen. Orvokin posket punoittavat, silmät loistavat, suu tanssii Titan mukana. ”Kunnes tähdet taivaalta, aamuun uinahtaa…” Eija-Sinikan Rantamökissä loppuu. Titta nauraa, Orvokki nauraa ja heläyttää:” Rietas ko hyvän näkönen, voi helkatin pimhaus.” Orvokin mökki löytyi Niesistä järven toiselta puolelta tien päästä.
Näin me kuljemme, tutustumme omaan maakuntaamme. Käännämme automme pois pääteiltä, pysähdymme taloihin, jotka kutsuvat luokseen. Koputamme oville ja kerromme mitä teemme. - Miten on, voisinko tanssia teille, Titta kysyy.
– Olisiko mahdollista myös valokuvata, Jaakko kysyy, sekä Titan tanssia, että myös mahdollisesti talon väkeä. Ja tottakai tämä tarvitsee selvennystä. Kerromme miksi teemme ja mikä on mahdollinen julkaisumuoto.
Niin, miksi siis teemme? Jaakko aloitti tämän luonteisen työn Tornionjokilaaksossa 1990 alussa. Hän kulki taloista taloihin meänkielisen alueen erämaakylissä; Parkalompolossa, Lainiossa, Käymäjärvellä, Viikusjärvellä. Istui keittiöissä ja jutteli. Noista kotikäynneistä hän on julkaissut ensimmäiset kirjansa, “Meän Maa” ja “Kirkas Nöyryys” silloisen kustannusyhtiö Pohjoisen kustantamana. Tämän jälkeen Jaakko on jatkanut ympäri maailmaa kuvaten vähemmistöjä ja muutoksen alla olevia yhteisöjä. Ja Titta nauttii kohdata Lapin ihmisiä, tanssia heille pirteissä ja olohuoneissa sohvan ja television välissä. Hän vaikuttuu ihmisten tarinoista ja avoimuudesta, kodista esitystilana ja hetkessä syntyvästä koreografiasta, jota asukkaat katsovat konstailematta.
Olemme molemmat Lapista. Yhdistimme työmme. Toinen palvelee toista, yksi plus yksi on paljon enemmän kuin kaksi. Kiertämisen aikainen tavoite on tuoda iloinen yllätys syrjässä oleviin koteihin ja ihmisten kohtaaminen. Ja meille tämä on haastava tapa tehdä taidettamme ja samalla tutustua omaan maakuntaamme.
Valokuvat: Jaakko Heikkilä